Haastattelussa Vanhan Kaivoksen residenssi

 

30.1.2023
Haastattelu: Petra Vehviläinen
Kuvat: Taina Koistinen
Artikkeli on osa haastattelusarjaa, joka esittelee suomalaisen residenssikentän eri toimijoita ja tarkastelee residenssien roolia taiteen kentällä ja yhteiskunnassa.
Haastateltavana Outokummun kaupungin kulttuuriohjaaja Mari Kortelainen.

 

Kiisu-teatteri, kuvissa tanssijat Arvo Jean-Michael Saarinen ja Ida Teeri

Itä-Suomessa Outokummun vanhan kaivoksen alueella sijaitseva residenssi tarjoaa eri alojen taiteilijoille ja tutkijoille monipuolisen kattauksen työskentelytiloja keskellä luonto- ja kulttuurikohteita. Outokummun kaupungin ylläpitämässä Vanhan Kaivoksen residenssissä vieraiden käytössä on talo neljällä asuinhuoneella 7-8 taiteilijalle tai tutkijalle. Majapaikassa sijaitsee myös kaksi työhuonetta, jotka soveltuvat hyvin kirjoittamiseen tai pienimuotoiseen työskentelyyn, esimerkiksi kuvataiteilijan maalausateljeeksi.
Asuintalon lisäksi työskentelytiloja löytyy kaivoksen alueelta runsaasti: Kiisu-teatteri on vanhaan kiisukuivaamoon perustettu esitystaiteen tila. Teatterissa on 220 paikkainen katsomo ja korkeutensa puolesta soveltuu myös sirkuksen käyttöön. Tilassa operoikin residenssin lisäksi myös Oudonkummun Sirkus.
“Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Kiisu-halli, jonka spesiaaliteettina on kuuden sekunnin kaiku”, residenssistä ja sen toiminnasta vastaava Outokummun kaupungin kulttuuriohjaaja Mari Kortelainen kertoo hymyillen. Tila on lämmittämätön, mutta taiteilijoiden käytössä.
Kaivoksessa, kymmeniä metrejä maanpinnan alapuolella, internetyhteyden tavoittamattomissa sijaitsee 205m² Karbidi, jonka keskellä on avotulisija. Tila on ainoa kaivoksessa sijaitseva lämmin tila. Siellä on tehty mm. ääniteoksia. “Muutama tanssija siellä on myös työskennellyt, vaikka lattia on betonia. Kaikki eivät kaipaa sitä perinteistä näyttämötilaa”, Kortelainen avaa tilojen käyttöä.
Taiteilijoiden käytössä ovat myös muut vanhan kaivoksen tilat, kuten kesäisin turistien suosimat museotunnelit. Kortelaisen mukaan erityisesti valokuva- ja videotaitelijat ovat hakeutuneet tunneleihin ja muihin kaivoksen tiloihin.

Outokummun keskustassa sijaitseva täydellä esitystekniikalla varustettu Kulttuuritalo Marita on myös residenssitaiteiljoiden ja työryhmien käytössä. Tila on lämmin ja siellä on mahdollista järjestää mm. esityksiä tai maksaa kaupunkilaisille “oravannahkoja”, kuten Kortelainen leikillisesti residenssitaiteilijoilta odotettavaa vastinetta kutsuu.

 

Kiisu-teatteri, kuvissa tanssijat Arvo Jean-Michael Saarinen ja Ida Teeri

Residenssi on taiteilijoille maksuton, mutta vastineeksi taiteilijoilta ja tutkijoilta odotetaan jonkinlaista ulostuloa tai demoa, joka olisi taiteilijan valitsemalla tavalla suunnattu ja avoin kaupunkilaisille. “Aika usein kyseessä on ollut yleisölle avoin esitysdemo, mutta hiljan oli myös yhden radioesseen ennakkokuuntelu. Myös työpajoja, ja taidenäyttelyitä on jonkin verran. Viime kesänä eräs Japanista tullut taiteilija järjesti Vanhan Kaivoksen tiloissa näyttelyn. Ulostulot ovat olleet hyvin moninaisia”, Kortelainen kertoo.
Avoimella haulla valittavat taiteilijat ja työryhmät kirjoittavat jo hakuvaiheessa ehdotuksen tarjoamastaan vastineesta, ja sillä on valintaprosessissa iso painoarvo. Residenssiin hakee vuosittain laajalla kirjolla ja kansainvälisesti eri alan taiteilijoita ja taiteilijaryhmiä: “Meillä on tanssia, teatteria, muusikoita, kuvataiteilijoita, sarjakuvataiteilijoita, valokuva- ja videotaiteilijoita. Muutamia tieteen puolen tekijöitä on myös”, Kortelainen luettelee. Lyhimmät residenssit ovat noin viikon mittaisia, mutta osa taiteilijoista viettää Outokummussa kolmen kuukauden maksimiajan. “Usein ulkomailta tulevat taiteilijat haluavat olla pidempään. Viime kesänä meillä oli Sveitsistä taiteilijapariskunta, joka vietti residenssissä koko 3 kuukautta. Jotkut taas haluavat residenssiaikansa kahdessa erässä, ja nekin on pyritty järjestämään”, Kortelainen kertoo ja jatkaa, “Kaiken kaikkiaan se on melkoinen käsityöpeli, kun katsotaan mihin tiloihin ihmiset ovat hakeneet ja pyritään myös ottamaan huomioon eri ihmisten poukkoilevat aikataulut. Olemme mietineet, että pitäisikö tätä hakuprosessia jämäköittää, mutta toisaalta hakemuksia on ollut vuosittain 50-80 kpl ja olemme todenneet, että se määrä on jotenkuten handlattavissa. Haluamme kuitenkin ottaa huomioon taiteilijoiden aikataulut ja toiveet – nimenomaan hakuvaiheessa. Sitten kun ne lyödään lukkoon, niin niistä on haastavaa enää joustaa”.

Kortelaisen puheista käy ilmi, että vieraiden tarpeet ja toiveet otetaan residenssissä muillakin tavoin huomioon. Tärkeiksi arvoiksi Kortelainen mainitseekin ihmisläheisyyden ja inhimillisyyden. Residenssiläisten käyttöön pyritään järjestämään heidän tarvitsemansa tekniikka kaupungin puolelta. Pieni paikkakunta mahdollistaa sujuvan yhteistyön paikallisten toimijoiden kanssa. “Asiat toimivat niin, että minä kyselen, että mitä taiteilijat tarvitsevat ja ne asiat sitten löytyvät usein jostakin. Videotykkiä ja Bluetooth-kaiuttimia löytyy omasta takaa. Kamerat ja videokamerat on yleensä tuotu itse, mutta niidenkin kanssa voidaan yrittää auttaa”, Kortelainen kertoo. Vastikään kaupungin toimesta järjestettiin Kiisu-teatteriin äänitekniikka sirkus- ja äänitaiteilija duon työskentelyä varten. “Keramiikkauunin kyselijät ohjaan Outokummun kuvataiteilijayhdistykselle, joilta sellainen löytyy”, Kortelainen kertoo.

Myös taiteilijoiden tarjoamat ulostulot toimivat isona kontaktipintana paikallisten ja residenssivieraiden välillä. Residenssitiloissa järjestettyjen esitysten ja näyttelyiden lisäksi myös erilaiset yhteistyöprojektit liimaavat residenssivieraita ja kaupunkilaisia yhteen. “Osa ulostuloista pyrkii yhteistyöhön paikallisten yhdistysten kanssa. Jotkut ovat kiertäneet päiväkodeissa esiintymässä ja yksi taiteilijaporukka työskenteli yhteistyössä Outokummun toimintakeskus Nirunarun kanssa”, Kortelainen kertoo ja jatkaa, “Outokummun ammattiopisto Riverian tanssikoulutuksen kanssa on ollut myös jonkun verran yhteistyötä. Osa taiteilijoista on kysynyt mahdollisuutta osallistua tunneille ja tilanteesta riippuen se on ollut mahdollista tai sitten ei.” Outokummun kirjastoon järjestettiin myös muutama vuosi sitten erään residenssissä työskennelleen sarjakuvataiteilijan näyttely. Kortelaisen mukaan taiteilijoiden tekemät ulostulot ovatkin auttaneet tuomaan kaupunkilaisille näkyväksi residenssiä ja sen toimintaa. Myös kuntapäättäjien puolesta vuonna 2018 perustettu residenssi on otettu hyvin vastaan, josta näkyvin todiste Kortelaisen mukaan on se, että residenssi on ainakin toistaiseksi saanut olla taiteilijoille maksuton.

 

Residenssin asuintalon yläkerrassa sijaitseva työskentelytila

Residenssin ympäristö tarjoaa myös kiinnostavat ja monipuoliset puitteet erilaisille projekteille. “Vanhan Kaivokset tilat ovat niin omalajisiaan ja kantavat paikan historiaa. Vanha Kaivos on iso vetovoimatekijä. Suurin osa taiteilijoista alkaa jossakin vaiheessa työskentelyään ajautua kaivokselle, haluten sitten lopulta työskennellä siellä”, Kortelainen nauraa ja jatkaa: “Kaivoshistoria näkyy tiloissa: on vielä koneet tallella, käytäviä, korkeita, hulppeita tiloja, betonia… Tilan tuntu on isoin vetovoimaisin tekijä. Eräänä vuonna oli oikein buumi, joka heijasteli muutenkin taiteen kenttää: hakijoina oli paljon sellaisia taiteilijoita, joita kiinnostivat ekososiaaliset lähestymistavat, mineraalit, ja eliöstöt”. Outokummussa sijaitsee myös työ- ja elinkeinoministeriön alainen Geologian tutkimuskeskus, jonka kanssa jotkut taiteilijat ovat tehneet yhteistyötä. “Täällä on louhittu kuparimalmia. Kromidiopsidia, vihreää kiveä, löytyy kaupungin ympäristöstä. Eräs videotaiteilija kuvasi residenssissä tulevaa teostaan ja tapasi työtään varten Geologisen tutkimuskeskuksen tutkijoita”, Kortelainen kertoo. Hänen mukaansa alueen näkyvästä kaivoshistoriasta huolimatta, residenssissä toimivien taiteilijoiden töissä eivät kuitenkaan erityisesti nouse esiin paikalliset ympäristöpoliittiset tai muut kaivostoimintaan liittyvät kysymykset. “Painotus on taiteilijoiden omassa työskentelyssä sekä siinä, että nähdään paikan historia ja tilojen hienous. Outokumpu on pieni itäinen kaupunki ja täällä on talvella paljon metsiä, lunta ja hiihtomahdollisuuksia, niin voi olla että nämä tekijät nousevat ylitse sen ympäristöpoliittisen näkökulman”, Kortelainen pohtii. “Osa taiteilijoista haluaa tehdä ulostulonsa ulkotiloihin. He ovat järjestäneet mm. kävelyitä lähellä sijaitsevalle suoalueelle. Ekologiset arvot ja kiinnostus ympäröivää luontoa kohtaan näkyvät tämän tyyppisessä toiminnassa pikemminkin kuin kaivostoiminnan suorana vastustamisena tai kyseenalaistamisena”. Kortelainen kertoo, että residenssissä pidetään ympäristön ja sen huolenpidon kannalta tärkeänä, että taiteilijoille esitellään lähellä olevat maastot ja luonnossaliikkumispaikat yhtälailla kuin avantouintipaikat ja hiihtoladutkin.

Kortelaisen mukaan tärkeimpiä tulevaisuuden haaveita on pyrkimys säilyttää residenssin maksuttomuus, ja tällä tavoin pitää residenssi saavutettavana erilaisista sosioekonomisista taustoista tuleville taiteilijoille. Lisäksi pyrkimys on tiedottaa residenssistä laajemmin, jotta suuremman ja moninaisemman taiteilijajoukon olisi mahdollista saada tietoa residenssistä – samoin kun tuoda esiin residenssissä vierailevia taiteilijoita ja heidän työskentelyään. Työskentelytiloista Marita, Karbidi ja Kiisuhalli ovat esteettömiä. Suurin osa Vanhan Kaivoksen tiloista on esteellisiä, mutta eivät aivan kaikki, ja asuintalo itsessään on esteellinen. Majoituksen kanssa pyritään tekemään tarpeen mukaan vaihtoehtoisia ratkaisuja, eikä tarve esteettömyydelle muodostu automaattisesti kynnykseksi hakemuksissa.“Jos ihminen pystyy toimimaan omillaan tai avustajan kanssa, niin luulen, että ne ovat järjestelykysymyksiä”, Kortelainen kertoo. Muutenkin taiteilijoiden olo pyritään tekemään residenssissä mahdollisimman vaivattomaksi. Talossa ja työskentelytiloissa on käytössä turvallisemman tilan säännöt ja residenssiin tulijat otetaan vastaan talolla tai tarvittaessa bussipysäkillä. Kolmas tulevaisuuden haave liittyykin nimenomaan henkilöresurssien kasvattamiseen: “Olisi ihanaa, jos saataisiin palkattua henkilö, joka voisi toimia residenssillä aktiivisesti. Henkilö, joka kontaktoisi ja hoitaisi käytännön asioita. Sitten jäisi itselläni aikaa miettiä enemmän isompaa kuvaa. Olisi mahdollisuus saada strategiselle ajattelulle enemmän aikaa ja tilaa”, Kortelainen pohtii, “uskoisin kuitenkin, että meiltä taiteilija saa sen mitä tarvitsee, niissä puitteissa mitä meillä on”.

Kortelainen kertoo, että kuka tahansa ammattitaiteilija tai tutkija voi hakea Vanhan Kaivoksen residenssiin. Residenssivalinnoissa pidetään huolta siitä, että valituiksi tulee sekä pidempään että lyhyempään alalla työskennelleitä. Sen lisäksi koetaan, että prosessit itsessään ovat tärkeitä ja valinnoissa pyritäänkin katsomaan asiaa myös taiteilijoiden näkökulmasta käsin. Residenssiin voi hakea hyvinkin keskeneräisellä työllä tai teosidealla. Kortelainen kertoo: “Residenssiin voi tulla etsimään sitä, mikä on itselleen tärkeää omassa taiteellisessa työskentelyssä tai taiteellisessa kasvussa. Työn ei tarvitse johtaa mihinkään tiettyyn lopputulemaan. Hakemuksessa täytyy kuitenkin artikuloida selkeästi, että tietää että jotakin on tuloillaan, vaikkei tiedä vielä mitä se on. Usein uusi työ tarvitsee aikaa paljastuakseen, olkoon kyseessä sitten taideteoksen aihio tai taiteellis-pedagoginen praktinen kysymys. On tärkeää, että tekijä saa viettää aikaa aihion tai kysymyksen äärellä, liikkua, liikuttua ja työskennellä. Residenssi tarjoaa sitä aikaa ja tilaa äärellä olemiselle”.

 

Residenssin asuintalo